Minun tarinani

Heippa!

Monet ovat jakaneet omia tarinoitaan storytimenä Youtubessa. Aiheet heillä ovat vaihelleet laidasta laitaan. Haluaisin nyt siis itsekin tehdä pienen storytimen postauksen muodossa ja kertoa itselleni vaikeasta asiasta. Tämän tekstin julkaiseminen vaatii minulta itseltäni todella paljon, että haluanko sen jakaa vai en. Tämä oma tarinani käsittelee kiusaamista.

Ala-asteella olin iloinen, positiivinen sekä avoin pikku tyttö, joka kuului 5-6 hengen kaveriporukkaan. Käytiin toistemme luona, vietettiin välitunnit yhdessä sekä tehtiin erilaisia retkiä ties minne. Tämä meidän porukka oli todella tiivis ja kaikki tuli toimeen keskenään. Kaikki kuitenkin muuttui viidennellä luokalla, kun sisään astui uusi luokkalainen, joka oli vasta muuttanut paikkakunnalle. Hän oli hieman erilainen kun muut ja siten myös muutama luokkalainen yritti häntä kiusata, mutta tulin siihen väliin (puolustin aina tätä uutta kaveriani). Tämä uusi tyttö tuli osaksi meidän kaveriporukkaa ja siten myös tuli minun parhaaksi ystäväkseni. Vietimme toistemme luona öitä ja teimme niitä asioita, mitä 5-6 luokkalaiset tytöt tekevät. Meille tuli välillä pieniä riitoja, mitkä siihen ikään olivat ihan normaaleita ja samoja ihastuksia, jotka unohtuivat ja tulivat uudelleen. Teimme myös paljon töitä sen eteen, että pääsisimme yläasteella samalle luokalle silloin kun sen aika koittaisi.

Yläasteelle siirryttyä pääsin parhaankaverini kanssa samalle luokalle. En oikein itse osaa sanoa mistä kaikki lähti, kun 7 luokan puolessa välissä tämä paraskaverini rupesi levittelemään minusta kauheasti juoruja. Meidän kaveriporukkammekin tuli yllättäen tiuskaisemaan välitunneilla, mitä olin muka heistä puhunut. Olin lopulta yksin kaikki välitunnit kuten myös kaikki oppitunnit sekä ruokailun. Kaverini oli pistänyt minusta suuret juorut matkalle ja haukkunut minua ihan suoraan kaikille. Käytävillä ihmiset tuijottivat pahasti ja minut jätettiin tietoisesti ulkopuolelle. Koulunkäyntini vaikeutui tämän kaverin myötä, sillä sain myös vapaa-ajalla häneltä ilkkuvia viestejä jatkuvasti. Sain siirron pienluokkaan ja masennuin 7 luokan loppupuolella. Kesäloma koitti ja se oli minulle yhtä tuskaa, sillä en odottanut yhtään innolla koulun alkua.

8 luokan alku meni minulla sumussa, sillä en muista siitä paljoa mitään. Sain silloin siirron toiseen kouluun, johon pääsin ensiksi tutustumaan. Minut laitettiin heti uuden luokkani eteen ja minulle naurettiin, enkä tiedä edelleenkään miksi. Minun ei kuitenkaan tarvinnut uudessa koulussa olla yksin, sillä eräs tyttö uudelta luokalta tutustui minuun ja meistä tuli kavereita. Muut luokkalaiset ei oikein minusta tykännyt ja sainkin osakseni ulkopuolelle jättöä uudelleen, pitkiä katseita sekä päin kävelyä. Pahalta minusta tuntui eniten se, että muutamalla luokkalaisella oli tapana antaa jouluna jokin pieni lahja tai kortti jokaiselle. Olin kuitenkin ainut, joka ei saanut mitään, edes korttia tai katsetta. Myös pari luokan tyttöä arvosteli vaatteitani sekä ylipäätäänkin pukeutumistani joka päivä.

9 luokan vietin samassa koulussa, missä olin kahdeksannen loppupuolen. Ystäväni oli tutustunut erääseen poikaan ja tätä kautta myös minä tutustuin uuteen porukkaan. Uusi porukka vaikutti aluksi ihan mukavalle ja kaikki meni hyvin kunnes tämä porukka rupesi jostain syystä kiusaamaan pelkästään minua ja yrittivät saada minun ja ystäväni välit palasiksi. He tönivät minua käytävillä sekä huutelivat käytävillä minulle solvauksia. Tuli myös uhkauksia siitä, että minut hakattaisiin. Kaikki tämä tapahtui ilman syytä. Olin koulussa aina se hiljaisin, joka istui takimmalla pulpetilla itsekseen. Koko loppu yläasteeni meni siinä, kun päivittäin minua tönittiin ja huudeltiin käytävillä, se ei koskaan loppunut.

Yläasteeni jälkeen minua myös kiusattiin ammattikoulussa samalla tavalla. Lähdin usein koulusta aina itkien tai kuulokkeet korvissa ja sulkeuduin pois muusta maailmasta. Vietin myös kaikki päivät yksin kirjoittaen päiväkirjaa sekä kuunnellen musiikkia. Olin todella yksinäinen, en käynyt kenenkään luona koska minulla ei ollut enää kavereita.

Olen nykyisin 19-vuotias ja olen vasta puolivuotta ollut ilman minuun kohdistuvaa kiusaamista. Masennuksen olen kuitenkin selättänyt, vaikka kävinkin aika pohjalla tuolloin. Olen itseasiassa kiitollinen kiusaajilleni enkä vihainen, sillä minusta tuli entistä vahvempi ihminen kiusaamisen myötä. Kaikki asiat mitä tapahtui eivät mahtuneet tähän postaukseen, tapahtui enemmänkin, mutta pääosin yläasteella-ammattikoulussa kiusaaminen tuli kirjoitettua. Toivon, että jokainen kiusattu uskaltaisi ottaa asian esille edes jonkun kanssa. Minullekin voi tulla laittamaan viestiä, mikäli siltä tuntuu ja haluaa tukea kiusaamiseen, autan todella mielelläni (ota yhteyttä sähköpostitse blurrry.fvce@gmail.com tai instagramin kautta Kaikenmaailma). Tai voit halutessasi jakaa minun kanssasi Sinun tarinasi!

Eikö tehtäisi yhdessä parempi maailma ja lopetetaan kiusaaminen tähän paikkaan? Kaikilla on oikeus olla sellaisia kun haluaa, eikä kukaan ansaitse tulla kiusatuksi. Annetaan ihmisten unelmoida.

-Emmi